keskiviikko 31. elokuuta 2011

Peurajärvi


Söin viimeiset tamarindit autossa juuri kun olin poistunut Peurajärven kämpältä. Matka ei ollut pitkä, mutta toi mukavaa vaihtelua jo neljä päivää kestäneeseen mökkielämään Sallan melkein-erämaassa. Kohteena oli Kiutaköngäs, jossa piti viettämäni yönseutu jatkaakseni aamusta aikaisesta Kajaanin kautta Tampereelle.
Peurajärven kämppä on melkein tiettömän taipaleen takana, naapuritontille kyllä on tie, siitä pääsee helposti meidän kämpälle. Tien alussa on kyllä itse väsätty kýltti, että tietä ei saisi käyttää muille tonteille ajoon. Enhän toki muille tonteille ollut menossakaan.


Noin kymmenen neliön kämppään on mahdutettu kuitenkin jopa viisi nukkumasijaa, lattiatasolla on yksi laveri, lisäksi parvi, jonne mahtui ainakin neljä henkeä. Saunatuvassa on yksi laveri myös, joten sisätiloihin mahtuu kuusi ihmistä. Maasto on hyvinkin tasaista, joten telttailu on helppoa. Kämppä lämpiää Porin Matilla.

Sauna on muuten hyvä, mutta kiuas on matkalla lattiasta läpi ja katossa on reikiä. Vaatisi hiukan remponttia.
En omista ko kämppää, olen siinä vuokralaisena. Omistaja ei ole käynyt paikassa ensinkään ja tässä porukassa olen ensimmäinen, joka avaimet kourassa on lähestynyt kämppää. Oli melko jännittävää, kun maanantaina tulin - kiersin kameran kanssa kaikki paikat, kuvasin hiirenpaskat ja muut sotkut. Suuri helpotus oli, kun liiterissä olikin puita. Lykkäsin tuomani "siemenpuut" vanhojen klapien sekaan.



Kaikki meni muuten varsin mallikkaasti, mutta saunan kanssa oli hiukan työtä. Hormi oli tukossa, savutti sisään melko ankarasti. Ensimmäisenä iltana en ryhytnyt hormia avaamaan, lämmitin kiukaan, annoin sammua ja otin pikkuiset löylyt savuntuoksuisilla lauteilla. Seuraavana päivänä ryhdyin avaamaan putkea. Sidoin rautalankaan kivenmurikan, jonka sujautin piipusta sisään, vetelin ees taas ja hups - kivi irroitti otteensa ratalangasta. Nyt hormi oli todella tukossa.

Noh, vedin hormiputken katolle, kaadoin kiukaan ja sain kiven ja muut möhnät ulos. Kiuas oli hitsattu niin, että siitä lähtevä putki ja vesiastia olivat kiinteä osa hökötystä, joten edellä mainittu melko väkivaltainen toimenpide oli ainoa, joka asiaan auttoi. Sitten lämmitin kiukaan ja otin muutamatkin löylyt.

Nyt istun Kiutakönkäällä, luontokeskusta lähinnä olevalla nuotiopaikalla. Vihe -rankinen on Erätoverin alla, rankisessa on untuvapussi odottamassa yöpyjää. Koski kuhinoi rotkoisessa uomassaan. Utelias kärppä kävi tutkimassa asentopaikkaani, toivottavasti ei syö yöllä ruokiani.

Aamulla lähden ensiksi kohti Kajaania. Tapaan siellä erään keruutuotetarkastajan, joka - toivottavasti - antaa minulle neuvojakorttiin merkinnän tuoksuvalmuskasta, eli matsutakesta. Löysin niitä kolme nuorehkoa yksilöä Sallan Metsäjärven läheltä kallioisesta metsästä. Otaksun, että harvalla pirkanmaalaisella neuvojalla on kyseinen merkintä, sieni nimittäin kasvaa mielummin Pohjois-Pohjanmaatakin pohjoisemmassa.

Hyttysten määrä on tässä nyt suurempi, kuin esimerkiksi sormieni ja varpaideni yhteenlaskettu summa, joten taidan tehdä tilaa hyttysille ja ängetä notkea kehoni makuupussin syleilyyn.



(Loput tekstistä kirjoitettu viikkoa myöhemmin...)

Aamulla herättyäni avasin silmäni. Koski pauhasi edelleen, joten kaippa muukin maailma oli kunnossa. Laitoin aamiaista ja läksin autolle.

Varsin hyvissä ajoin käynnistelin Citroënin ja kohdistin kokan kohta Kajaania. Eipä aikaakaan (n. 3,5 h), kun saavuin Kajaaniin ja tapasin keruutuotetarkastajan. Näytin matsutaket, keskustelimme niistä hetken ja sain neuvojakorttiini merkinnän. Annoin sienet ktt:lle, sillä heillä oli juuri alkamassa sienineuvojakoulutus ja kun ei minulla muutakaan ollut antaa.  Olin perin tyytyväinen.

Kävin syömässä Kajaanin keskustassa falafel -annoksen, edullisesti vitosella. Oli määrä, että olisin Tampereella klo 19.30, sillä viime lauantaina jäi pupuseni kanssa mainio dekkarisarja kesken ja ko ohjelma alkaisi tuolloin. Aikaa oli hiukan myös hukattavaksi, joten tippa kahvia kaatui suuhuni eräässäkin paikassa.
Matkan varrella ihastelin muun muassa Pöljää, joka on pieni pitäjä Pohjois-Pohjanmaalla. Tien varrella näkyy Pöljän yhteiskoulu ja muuta lystiä.  Jopa Veikkaus on ylpeä paikan nimestä, sillä se mainostaa pelejä, joita vain "pöljä jättää pelaamatta".

Kokonaisuudessa ajomatka Kiutakönkäältä Tampereelle kesti n. 12 tuntia. Olin perillä hiuakn seitsemän jälkeen. Ohjelmaa televisiosta ei tosin voitu katsoa, sillä lapsilla oli tärkeämpää katsottavaa.
Juuri nyt olen Helsinki-Vantaan kentällä ja portti Prahaan lähtevään koneeseen aukeaa juuri.

Soon moro!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti